Puhe Vantaan Vasemmiston itsenäisyysjuhlassa 6.12.2025
Hyvät kuulijat,
Suomi itsenäisenä valtiona on suhteellisen nuori. Itsenäisyyden alkuvuosia 1900-luvun alussa varjosti verinen sisällissota, minkä juuret olivat ennen kaikkea kansalaisten kokemassa sosiaalisessa eriarvoisuudessa. Sota jätti syviä arpia, joista osa on ollut tähän päivään asti pysyviä. Pohja hyvälle on kuitenkin ollut olemassa. Itsenäisyyden alun ja sitä edeltäneiden aikojen vaiheissa oli tehty viisaita päätöksiä. Jo vuonna 1906 oli säädetty yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikille, myös naisille, ja oikeus myös asettua ehdolle vaaleissa. Ymmärrettiin, että demokratia voi toteutua vain, kun kaikkien, ei vain harvojen, ääni kuuluu.
Perustuslakimme on aina pohjautunut ajatukseen kaikkien mukana pitämisestä. Perustuslakiin on kirjattu kansanvaltaisuus, oikeusvaltioperiaate, yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo. Sinne on kirjattu sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, oikeus maksuttomaan perusopetukseen, oikeus kieleen, oikeus työhön ja elinkeinonvapauteen ja oikeus sosiaaliturvaan. Erikseen vielä todetaan, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Kansakuntamme yhdistyi toisessa maailmansodassa yhteistä vihollista vastaan. Sodan aikana luokkaerot hälvenivät ainakin hetkeksi toisenlaisten hierarkioiden ja selviämistaistelun taakse. Yhteistyötä rakennettiin myös työmarkkinoille. Keskellä talvisotaa vuonna 1940 niin kutsutulla tammikuun kihlauksella työnantajapuoli tunnusti SAK:n ja liitot neuvotteluosapuoliksi ja sovittiin, että erimielisyyksissä pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvotteluteitse.
Nousimme toisen maailmansodan jälkeen askel askeleelta köyhästä kehitysmaasta vauraaksi valtioksi, joka on toiminut muillekin valtioille esimerkkinä vahvasta demokratiasta, oikeusvaltiosta ja sosiaalisesta tasa-arvosta.
Yhteinen vihollinen yhdistää tänäkin päivänä. Koronan aikana työmarkkinaosapuolet löysivät nopeasti neuvottelemalla tapoja huolehtia työpaikkojen ja yritysten säilymisestä. Ilman Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa Suomi tuskin olisi tänä päivänä sotilasliitto NATO:n jäsen. Vaikka vasemmisto on aina rauhan puolella, Venäjän aggressio ja arvaamattomuus on johtanut siihen, että ymmärretään varustautumisen välttämättömyys. Järki ja kohtuus on kuitenkin varustautumisessakin oltava. Rahaa on pakko riittää myös hyvinvointivaltion toiminnan turvaamiseen ja perustuslaissa mainittujen oikeuksista huolehtimiseen. Jos meillä ei ole hyvinvointia, terveyttä, onnellisuutta, yhteisöllisyyttä, mitä me silloin puolustaisimme?
Hyvät kuulijat,
Demokratia on jatkuva prosessi. Presidentin tai hallituksen vaihtuminen ei länsimaissa ole yleensä aiheuttanut valtavia mullistuksia, mutta näin ei ole enää. Elämä on opettanut, että demokratiaa ei voi hakata pysyvästi kiveen – ei edes perustuslakiin. Perusoikeudet ja EU:n sosiaaliset periaatteet eivät ole ikuisesti taattuja missään.
Osallistuin kuluneella viikolla Brysselissä EU:n laajenemista ay-liikkeen näkökulmasta käsittelevään seminaariin. Tilaisuudessa Leidenin yliopiston professori Antoaneta Dimitrova totesi, että siinä vaiheessa, kun sosiaalidialogi eli vuoropuhelu työnantajien ja työntekijöiden välillä heikkenee, se on hälytysmerkki siitä, että demokratiassa on jotain vialla. En voi olla enempää samaa mieltä. Suomi on taas malliesimerkki, mutta tällä kertaa ei esikuva.
Ammattiliittojen oikeudet ovat demokratian mittari. Hyökkäykset lakko-oikeutta ja työehtosopimusneuvotteluja vastaan heikentävät demokratiaa ja luottamusta instituutioihin. Eteläranta purki tammikuun kihlauksen jo vuonna 2016. Orpon-Purran oikeistohallituksen aikana kaksi- ja kolmikantainen vuoropuhelu ja ratkaisujen etsiminen neuvotteluteitse on kokenut ennennäkemättömän inflaation. Suomessa kohtaamme nyt lakko-oikeuden heikentymistä, sosiaalisen vuoropuhelun rapautumista ja takaiskua naisten oikeuksille.
Aiemmin esimerkkinä toimineessa Suomessa ammattiyhdistysliike ja kansalaisyhteiskunta joutuu nojautumaan kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-lainsäädäntöön puolustaessaan oikeuttaan toimia. Kansalaisyhteiskuntaa
heikennetään erityisesti leikkaamalla järjestöjen avustuksia osin juustohöylällä, tai kuten juuri nähtiin, ideologisella kostomentaliteetilla ottamalla ammattiliittojen solidaarisuusjärjestö SASKin rahoituksesta lähes 40% ja siirtämällä se mieluisammille toimijoille.
Suomen oikeusvaltio on edelleen kansainvälisesti vahva, mutta siinäkin on aukkoja. Ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksia rikotaan jatkuvasti ilman seurauksia työnantajille, jotka rikkovat lakeja ja työehtosopimuksia. Alipalkkauksen, hyväksikäytön ja muiden työrikosten uhrit eivät saa oikeutta. Oikeusvaltio ei toimi heidän kohdallaan. Lainsäädäntö on riittämätöntä, ja viranomaisilla on ongelmia resursseissa, osaamisessa ja asenteissa.
Ennennäkemättömät leikkaukset työttömyysturvaan, asumistukeen ja viimesijaiseen sosiaaliturvaan on ajanut erityisesti pienituloisia naisia ja lapsia köyhyysrajan alle. Rahaa sen sijaan riittää hyvätuloisimpien veronalennuksiin ja yrittäjien eläkkeiden maksattamiseen valtion rahoista. Syypäätä valtiontalouden huonoon tilaan ja kasvun puuttumiseen etsitään vuoroin Marinin hallituksesta, vuoroin maahanmuutosta.
Palkkojen ostovoima raahaa edelleen jäljessä. Kun näyttää siltä, että ostovoimakuoppa vihdoin saataisiin kurottua umpeen, vuoden 2021 tasolle, Orpon hallitus yrittää ottaa siitä itselleen kunniaa, vaikka tosiasiassa ostovoiman nostamisen takana ei todellakaan ole hallitus vaan ammattiliitot ja niiden jäsenet.
Yksi vakava varoitusmerkki uhasta demokratialle on äärioikeiston nousu. Ei ole sattumaa, että talousoikeisto ja maahanmuuttovastainen äärioikeisto löytävät toisensa niin Amerikassa, Euroopassa kuin meillä Suomessakin. Yksilön pärjäämistä ja konservatiivisia arvoja korostavat toimijat lyövät kättä ja seuraukset ovat näkyvissä. Erityisenä yhteisenä vihollisena äärioikeisto näkee kaikkialla ammattiyhdistysliikkeen. Siksi ay-oikeuksien romuttaminen oli Orpo-Purran hallituksen ensimmäinen toimi, eikä, hyvät toverit, mielikuvitus ole ole siinä vielä loppunut.
Demokratiassa tärkein yksittäinen teko on äänestäminen. Jos haluamme palauttaa Suomen neuvottelemisen ja kansallisen yhtenäisyyden tielle, vaaleissa 2027 on saatava aikaan muutos. Toinen demokratiateko on liittyä liittoon. Itsenäistymisen alkuvuosiin liittyy vahvasti ammatillinen järjestäytyminen. Yksin voi pyytää, yhdessä voi vaatia. Yhdessä saatiin aikaan parannusta työehtoihin, työaikoihin ja työoloihin. Ei ole sattumaa, että hallitus yrittää heikentää kaikin toimin ay-jäsenyyden houkuttelevuutta. Meidän tehtävämme ay-liikkeessä ja koko poliittisessa työväenliikkeessä on huolehtia, että ne eivät onnistu tavoitteessaan. Pidetään huolta demokratiasta, annetaan kaikkien äänen kuulua.
Hyvät kuulijat,
Hyvää itsenäisyyspäivää!
