Rasismi ei ole mielipide. Se on ongelma, joka koskee meitä kaikkia.
Maanantain valtuustokeskustelu antirasismin koulutuksesta oli pitkä ja uuvuttava. Keskustelun aikana osa valtuutetuista kyseenalaisti koko koulutuksen tarpeellisuuden. Samalla jätettiin pöytäkirjamerkintä, jossa koulutukseen suhtauduttiin kielteisesti.
Kuuntelin keskustelua sekä valtuutettuna että maahanmuuttajana.
Usein rasismista puhuttaessa ajatellaan äärimmäisiä tekoja: syrjintää, häirintää tai viharikoksia. Todellisuudessa rasismi alkaa usein paljon aikaisemmin. Se alkaa sanoista. Siitä, miten ihmisistä puhutaan. Siitä, millaisia mielikuvia luodaan. Siitä, keitä syytetään yhteiskunnan ongelmista.
Viime vuosina julkisessa keskustelussa on yleistynyt kieli, jossa maahanmuuttajat yhdistetään toistuvasti työttömyyteen, turvattomuuteen tai yhteiskunnan kustannuksiin. Vaikka sanat eivät olisi suoraan rasistisia, niiden jatkuva käyttö luo kuvaa ihmisryhmästä ongelmana. Se vaikuttaa siihen, miten ihmiset kohtelevat toisiaan työpaikoilla, kouluissa, viranomaispalveluissa ja arjen kohtaamisissa.
Minulle tämä ei ole teoreettinen kysymys. Kun maahanmuuttajista puhutaan ongelmana, minä kuulen puheen ihmisistä kuten minä. En tilastona, kulueränä tai uhkakuvana, vaan ihmisenä, joka on rakentanut elämäänsä Suomessa, osallistuu yhteiskuntaan ja kantaa vastuuta yhteisistä asioista.
Siksi minua huolestuttaa erityisesti politiikka, joka jakaa ihmisiä ”meihin” ja ”muihin”.
Yhteiskunnan ongelmien ratkaiseminen ei onnistu etsimällä syntipukkeja.
Hyvä esimerkki tästä on keskustelu työttömyydestä. Työttömyys on tällä hetkellä koko Suomen ongelma. Työvoimatutkimus raportoi työttömyysasteen trendiksi 10,1 prosenttia elokuussa 2026. Korkeaa työttömyyttä esiintyy eri puolilla maata, myös alueilla, joita ei voida pitää merkittävinä maahanmuuton keskittyminä. Tutkimustiedon mukaan työttömyys koskettaa laajasti niin Itä-, Keski- kuin Etelä-Suomeakin.
Tutkimustieto ei myöskään tue väitettä, jonka mukaan maahanmuutto olisi työttömyyden pääasiallinen syy. Suurin osa työttömyyden kasvusta vuosina 2022-2024 liittyi suomalaistaustaisten työnhakijoiden määrän kasvuun. Maahanmuuton osuus työttömyyden kasvusta jäi alle puoleen.
Työttömyyden taustalla ovat talouden suhdanteet, rakennemuutos, koulutuksen ja työelämän kohtaanto-ongelmat sekä alueelliset erot. Näihin ongelmiin ei löydy ratkaisuja leimaamalla yhtä ihmisryhmää.
Siksi antirasismin koulutus ei ole ideologinen projekti eikä syyllistämisen väline. Sen tarkoitus on auttaa tunnistamaan ennakkoluuloja, ymmärtämään sanojen vaikutuksia ja vahvistamaan yhdenvertaista kohtelua. Juuri niitä taitoja tarvitaan kaupungissa, jossa ihmiset tulevat erilaisista taustoista mutta jakavat saman kotikaupungin.
Vantaa on menestynyt siksi, että täällä ihmiset ovat rakentaneet yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Tätä työtä ei edistä vastakkainasettelu eikä ihmisryhmien syyllistäminen. Sitä edistävät kunnioitus, tosiasioihin perustuva keskustelu ja halu nähdä toisemme ihmisinä.
Sanoilla on merkitystä. Ne voivat rakentaa luottamusta tai murentaa sitä. Ne voivat kutsua mukaan tai sulkea ulos. Siksi rasismin vastustaminen ei ole vain maahanmuuttajien asia. Se on meidän kaikkien asia.
Gashaw Bibani
Kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu
Vasemmistoliitto